Claus Montonen, TEP ja ICAN Finland

Suomen ulkoasiainjohdon mukaan äskettäin solmittu ydinaseet kieltävä sopimus heikentää ydinsulkusopimusta. On siis syytä tarkastella näitä kahta sopimusta lähemmin.

Ydinsulkusopimus nojautuu kolmeen pilariin: ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta ja ydintekniikan rauhanomainen käyttö. Pilareista vain yksi on terve, kaksi muuta ovat pahasti lahonneet.

Ydinsulkusopimus jakaa valtiot kahteen luokkaan. Viidellä valtiolla: Kiinalla, Ranskalla, Venäjällä, Yhdistyneillä kuningaskunnilla ja Yhdysvalloilla on toistaiseksi oikeus omistaa ydinaseita, muilla ei. Vastavuoroisesti viisi ydinasevaltaa sitoutuu avustamaan muita valtioita ydintekniikan rauhanomaisessa käytössä ja neuvottelemaan keskenään hyvässä uskossa täydellisestä ydinaseriisunnasta.

Ydinsulkusopimuksen ansioksi lienee luettava se, että ainoastaan viisi valtiota: Etelä-Afrikka, Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea on sopimuksen voimassaolon aikana hankkinut itselleen ydinaseita. Niistäkin yksi, Etelä-Afrikka, on luopunut ydinaseistaan ja liittynyt sulkusopimukseen. Ilman sulkusopimusta lukumäärä olisi mahdollisesti suurempi.

Ydinaseriisunta on pilareista lahoin. Mitä alalla on aikaansaatu, on pelkästään Neuvostoliiton/Venäjän ja Yhdysvaltojen kahdenvälisten sopimusten (sekä pienessä määrin Ranskan ja Yhdistyneitten kuningaskuntien rahanpuutteen) seurausta. Näiden sopimusten ansiosta maailman ydinasevaranto on tosin huomattavasti pienentynyt. Ydinsulkusopimuksessa luvattuja monikeskisiä ydinaseriisuntaneuvotteluja ei ole koskaan käyty. Tällä hetkellä viralliset ydinasevaltiot ovat jälleen modernisoimassa ydinaseistustaan.

Kolmas pilari, ydintekniikan rauhanomainen käyttö, on kuolemassa itsestään. Ydinenergia on maailmalla menettänyt houkuttavuutensa, josta kielii ydinenergiatoimittajien vararikot tai vetäytyminen markkinoilta. Radioaktiivisten isotooppien käyttö lääketieteessä korvataan kiihdytinpohjaisilla ratkaisuilla. Ns. likaisten pommien, eli radioaktiivisten aineiden levittäminen räjähteiden avulla, muodostama uhka terroristien käsissä on saanut jopa ydinasevaltioita jarruttamaan ydintekniikan levittämistä epävakaisiin maihin.

Ydinasekieltosopimuksen synty on suora seuraus ydinsulkusopimuksen edellyttämän ydinaseriisuntaprosessin pysähtyneisyydes. Sulkusopimuksen tarkistuskonferensseissa vuosina 1995, 2000 ja 2010 sovituista toimenpideohjelmista mikään ei ole toteutunut. Ydinasevaltioiden ja heidän liittolaisten tahtotila lieneekin nyt se, että omaa tai liittolaisen ydinasesateenvarjoa vahvistetaan. Ydinsodalla uhkaaminen nähdään ainoana pätevänä turvallisuuden takeena.

Mutta rajoitettukin ydinsota ei ainoastaan uhkaa vastustajaa, vaan ydintalvi-ilmiön kautta koko maapalloa. Valtioiden enemmistö ei hyväksynyt panttivankirooliaan vaan päättivät ryhtyä toimeen ydinaseiden kieltämiseksi. YK:n yleiskokouksen päätöksen mukaisesti neuvotteluihin ryhdyttiin maaliskuussa 2017 ja niitä saatiin nopeassa tahdissa päätöksiin heinäkuussa. Tuloksena 122 maata hyväksyi sopimustekstin. Suomi ei osallistunut neuvotteluihin.

Ydinasekieltosopimus on ensimmäinen uudenaikainen aseistariisumissopimus. Se ei ainoastaan kiellä ydinaseiden kehittelyä, rakentamista, kokeilua, hallussapitoa ja niiden käytöllä uhkaamista, vaan ottaa myös huomioon naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia sekä velvoittaa ydinaseiden ja ydinkokeiden uhrien auttamiseen. Kansalaisjärjestöille annettiin näyttävä asema osallistua sopimusneuvotteluihin. Ydinasevallalle, joka haluaa liittyä sopimukseen, on jätetty useampikin tie tehdä se.

Heikentääkö ydinasekieltosopimus ydinsulkusopimusta? Ei, siitä pidettiin neuvotteluissa erityistä huolta. Kieltosopimus täydentää sulkusopimusta, ja se voidaan katsoa sulkusopimuksen kuudennen artiklan täytäntöönpanotavaksi. Kieltosopimuksen varmennusartiklat on väitetty olevan sulkusopimuksen vastaavia artikloita löysempiä, mutta asian laita on päinvastainen: kieltosopimuksessa vaaditaan osapuolilta hiukan enemmän kuin sulkusopimuksessa. Kaikki maat, jotka hyväksyivät kieltosopimustekstin, ovat liittyneet sulkusopimukseen ja sitoutuneet noudattamaan sitä. Mutta asenne, jonka mukaan ydinsulkusopimus yksin on riittävä työkalu ydinaseriisunnan eteenpäin viemiseksi, on tänä päivänä ydinaseita puoltava asenne.

Vaikka yksikään ydinasevaltio ei ole liittymässä ydinasekieltosopimukseen, se ei ole merkityksetön. Tämän osoittaa se raivo, jolla monet ydinasevaltiot liittolaisineen vastustavat sitä. Sopimus tekee ydinasepelotteen laittomaksi ja pakottaa siten valtioita löytämään toisia turvallisuustakeita kuin moraaliton ihmiskunnan tuholla uhkaaminen. Tässä piilee kieltosopimuksen varsinainen merkitys: se auttaa kansainvälistä yhteisöä ulos uhon ja tuhon kierteestä ja osoittaa tietä kohti uutta, sovittelu- ja neuvotteluhalukkaampaa maailmanjärjestystä. Ennen pitkää ydinasevaltiotkin ymmärtävät tämän, ja voimme iloita viimeisemmänkin ydinaseen poistumisesta maailmasta.